Suomi itsenäistyi Venäjästä vuonna 1917. Maailmansota oli yhä käynnissä, elintarvikkeista oli pulaa ja talouden tila oli huono. Suomessa työläisten ja torppareiden asema oli kehno, ja työväestö lakkoili oikeuksiensa puolesta. Levottomuudet lisääntyivät ja pakottivat työläiset ja porvarit varustautumaan punakaarteiksi ja suojeluskunniksi. Venäjän esimerkin innoittamina punaiset päättivät aloittaa aseellisen kapinan tammikuun lopulla 1918. Suojeluskunnat puolestaan ryhtyivät samaan aikaan riisumaan Suomessa yhä olevia venäläisiä sotilaita aseista.

Suinkaan kaikki työväenliikkeessä mukana olleet eivät kannattaneet sotaa: suhtautuminen kapinaan jakoi SDP:tä. Vankkumattomana parlamentismin puolestapuhujana Väinö oli sitä mieltä, että työväestön oloja olisi parannettava vain laillisin keinoin.

Suomen sisällissotaa käytiin 27.1. - 15.5.1918 Suomen senaatin johtaman valkoisen armeijan ja Kansanvaltuuskunnan johtaman Suomen Punaisen Kaartin joukkojen välillä. Punaiset hallitsivat alkuun Helsinkiä ja Etelä-Suomen suuria kaupunkeja, kun taas valkoiset olivat vallassa Keski- ja Pohjois-Suomessa.