Raatilaisten valintoja
Laura Neuvosen ”Kotimatka” http://www.vainotannerinsaatio.fi/doc/userfile/Kotimatka_8_sivua.pdf
Sarjakuvan kieli on tekijällä hyvin hallussa. Kauniisti ja sulavasti piirretty, ilmava toteutus. Hyvä rytmi ja vaivattomasti vaihtelevat kuvakulmat, dialogi elävää. Kekseliäästi ja koskettavasti saatu metsä yhdistämään tarinassa satunnaisesti toisensa kohtaavat päähenkilöt. Todentuntuinen tarina liikutti minut kyyneliin.
Väinä Räsäsen ”Savolainen” http://www.vainotannerinsaatio.fi/doc/userfile/VinRsnen_SavolainenFINAL.pdf
Tämä oli yksi harvoista sarjakuvista, joka jäi mieleeni ensilukemalta. Erityisen piristävä oli sarjakuvan, helsinkiläisten luontosuhdetta pohdiskeleva, päähenkilö, jonka sukupuoli oli lukijalle määrittelemätön. Hienosti oli piirretty myös päähenkilön koti, joka oli muuttumassa metsäksi, heijastellen henkilön omaa luontosuhdetta. Itseäni, kuvataiteilijaksi opiskelleena, huvitti myös miten tekijä kuvaa pääkaupungin taide-elämää, jossa kaikki tekeminen typistetään ”metsäprojektiksi” tai ”residenssiksi maakunnassa”.
Miukki Kekkosen Karhunsalolla” http://www.vainotannerinsaatio.fi/doc/userfile/Karhunsalolla_miukki2021.pdf
Teknisesti onnistunut pieni sarja, jossa etenkin eläinten tyylittely ja harmaa laveeraus ovat kauniita kautta linjan. Aukeama jossa karhut kummittelevat metsän halki hölkkäävälle päähenkilölle on kilpailun visuaalisia kohokohtia ja tunnelmaltaan väkevä. Siinä todellisuus ja pelokas kuvitelma esiintyvät oivaltavasti samassa tilassa.
Iina Nokelaisen ”Mistä metsä alkaa” http://www.vainotannerinsaatio.fi/doc/userfile/2021-08-08-11-12-09_mista_metsa_alkaa.pdf
Sarjakuvassa on käytetty tussia onnistuneesti. Nokkela kuvitus tukee hyvin teoksen humoristista sävyä, ja on kokonaisuudessaan todella viihdyttävä.
Matilda Löytyn ”Metsän tuntu” http://www.vainotannerinsaatio.fi/doc/userfile/Matilda-Lytty-Metsn-tuntu.pdf
Matilda Löytty uskaltaa käyttää periaatteessa huonosti yhteensopivia välineitä, valokuvaa ja piirrosta, ja saa yhdistelmän toimimaan värin ja mustavalkoisuuden, realismin ja ekspressionismin kontrasteilla. Kaupungin ja metsän asettaminen vastakkain on klisee, mutta välineiden rujo yhdistelmä ja liki olematon tarina rakentavat väkevän tunnelman. Psykedelia tuntuu pirteältä.